Sitten viime juhannuksen ei Mannilan rannoilla, Rantakatin liepeillä ole nähty moista vilskettä kuin Kalevan souduissa tänään. Heti aamusta kaikki alkoi: Neljäsataa soutajaa ja osapuilleen neljännestuhatta venettä alkoivat asettua lähtötelineisiin eli tässä tapauksessa veden varaan. Lukumääristä viis, mutta tunnelma oli letkeä. Ja aurinko on harvoin yhtä hyvin onnistunut Suomen kesässä tehtävässään – paistaa mitään peittelemättä. Aamusta vielä senkin jälkeen kun illan lähes se viimeinenkin maailman herkulllisin lettu oli syöty.

Veteen piirtämättömällä viivalla odottivat vuoronperään lähtöään yksinsoutajat, vuorosoutajat ja ensimmäisinä KIRKKOVENEET. Lähtö jo oli komea näky: 14 soutajaa ja perämies, tahtiairopari perämiehen edessä. Perämiehen, joka ohjaa kirkkoveneen turvallisesti koko 50 kilmeterin vesireitin ympäri Punkaharjun Vaahersalon. Perämies, joka myös kirittää niin kuin ennen vanhaan kun mentiin kirkkoon.
Jos todella haluaa tutustua kirkkoveneisiin, voi ottaa selvää kuinka Karun kirkkoveneellä soudettiin joukolla juhannusjuhlille, jossa tuore morsiuspari sytytti Kirkkokalliolla kokon ja soutajilla oli kansallispuvut päällä.
Tiedä hänestä; kovia soutajia olivat varmasti Karun soutajat. Mutta nyt ei ollut juhannus eikä menty kirkkoon. Nyt mentiin lujaa ympäri Vaahersalon. Komia oli näky. Vesi kimmelsi niin, että täytyi vain toivoa, että perämies näki minne mentiin. Joku voisi sanoa, että kokka kohisi – mene ja tiedä. Kaikki veneet tulivat kuitenkin ehjinä maaliin.

Palautteesta päätelleen myös ensi kesänä Kalevan soutu soudetaan Punkaharjulla.Kyllä näin on.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *